Amerikankääpiökettuterriereillä esiintyy jonkin verran autoimmuunisairauksia, atopiaa ja allergioita, suolisto-ongelmia sekä purentavirheitä ja hammaspuutoksia. Lisää amerikankääpiökettuterriereiden hampaista voit lukea täältä. Yleisesti ottaen amerikankääpiökettuterrieri on kuitenkin terve rotu. Yksittäisiä tapauksia saattaa olla, mutta tarkkaa tilastotietoa rodun terveydestä ei vielä ole saatavilla, kun koirien määrä on Suomessa varsin pieni. Mikäli omistat amerikankääpiökettuterrierin, niin olisimme kiitollisia vastauksestasi rodun terveys- ja luonnekyselyyn.
Geenitestit
Perinnöllisten sairauksien osalta olisi tärkeää, että jalostuksessa käytettävät koirat geenitestattaisiin. Rodulla geenitestit tehdään seuraavien sairauksien osalta:
– Primaari linssiluksaatio (PLL)
– Kilpirauhasen vajaatoiminta (CHG)
– Degeneratiivinen Myelopatia (DM)
– Hyperurikosuria (SLC)
– Spinocerebellaarinen ataksia (SCA)
Geenitestejä tekee esimerkiksi Laboklin.
Suurimpaan osaan perinnöllisistä sairauksista ei valitettavasti ole geenitestiä ollenkaan. Perinnöllistä sairautta kantavien koirien elämästä voi lukea lisää Liin ja Polan omistajien kertomana, joiden tapaukset ovat valitettavia sekä harvinaisia.
Yleisimmät perinnölliset sairaudet
Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio
Lähde: Evidensia
Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio on yleinen perinnöllinen ongelma pienikokoisilla koiraroduilla.
Oireet ja diagnoosi
Patellaluksaatio on synnynnäinen, joka alkaa yleensä oireilla vasta koiran ollessa vuoden ikäinen. Yleisin tilanne on se, että lumpio menee ajoittain pois paikoiltaan ja koira oireilee jalkaa pomputtamalla, eli jättämällä askeleen tai askeleita välistä. Patellaluksaation oireet voivat vaihdella huomattavasti eikä lumpioluksaation vaikeusaste korreloi oireiden vakavuuteen.
Patellaluksaatio todetaan tunnustelemalla polven rakenteet. Virallisen patellalausunnon voivat antaa siihen koulutuksen saaneet eläinlääkärit. Kennelliiton hyväksymät virallisia polvitutkimuksia tekevät eläinlääkärit löydät täältä. Kaikki polvilausunnot ovat voimassa vain kaksi vuotta ja vasta, kun koira täyttää kolme sekä se käy virallisessa polvitarkastuksessa, on lausunto lopullinen. Siltikin tilanne voi elää, vaikka virallista polvitarkastusta ei tarvitse uusia enää koiran täytettyä 3 vuotta.
Lumpion sijoiltaanmeno voidaan tunnustelemalla luokitella neljään eri vaikeusasteeseen:
Aste 0: Polvilumpio ei luksoidu (ei mene sijoiltaan).
Aste 1: Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja lumpio saadaan pois paikoiltaan mikäli polvea samalla ojennetaan. Lumpio saattaa mennä pois sijoiltaan ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikoilleen. Polvilumpion suoran siteen kiinnityskohta saattaa olla lievästi kiertynyt.
Aste 2: Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio menee pois paikoiltaan polvea koukistettaessa tai kierrettäessä ja pysyy poissa telaurasta kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen. Sääriluun yläosa on kiertynyt jopa 30 astetta sisäänpäin.
Aste 3: Polvilumpio on yleensä koko ajan pois paikoiltaan. Lumpio saadaan asetettua tilapäisesti paikoilleen. Sääriluun yläosa on kiertynyt jopa 30–60 astetta.
Aste 4: Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassa ilman leikkausta. Sääriluun yläosa kiertynyt jopa 90 astetta.
Tätä lumpioluksaation luokitusta käytetään virallisissa polvitarkastuksissa.
Periytyminen
Patellaluksaatio on perinnöllinen ongelma ja sellaisia yksilöitä ei pidä käyttää jalostukseen. Joskus hämmennystä herättää se, että koira on virallisessa tutkimuksessa todettu patellaluksaation suhteen terveeksi (aste 0), mutta myöhemmin polvissa todetaan esimerkiksi 2 asteen lumpioluksaatio. Tämä on kuitenkin täysin mahdollista: lumpion sivusiteet voivat ajan myötä löystyä takaraajojen rakennevirheiden seurauksena ja tämä johtaa lumpioluksaatioon.
Patellaluksaation hoito
Patellaluksaatiolle ei ole muuta hoitokeinoa kuin leikkaus. Leikkaushoito on aiheellista suorittaa kaikille koirille, joilla patellaluksaatio aiheuttaa oireita. Leikkaushoito voi olla kannattavaa myös oireettomille koirille, koska lumpion sijoiltaanmeno altistaa lumpion nivelruston vaurioille ja eturistisiteen repeämälle.
Leikkaushoidon ennuste on hyvä.
Patellaluksaatiosta voit lukea lisää myös Kennelliiton sivuilta.
Linssiluksaatio (PLL)
Lähteet: Eläinklinikka Hakametsä ja Evidensia
Linssiluksaatio eli lemmikin silmän linssin sijoiltaanmeno johtuu linssin ripustinsäikeiden perinnöllisestä heikkoudesta. Sairaus aiheuttaa linssin, eli mykiön ripustinsäikeiden katkeilemisen ja linssin irtoamisen. Sairaus on aina molemmissa silmissä, mutta alkaa usein oireilla ensin toisessa ja vasta joidenkin kuukausien kuluttua toisessa.
Oireet ja diagnoosi
Linssiluksaatio aiheuttaa silmänpaineen nousua ja aluksi nousu voi olla vähäisempää sekä ulospäin oireetonta. Silmänpaineen nousu johtaa sokeutumiseen vaihtelevalla aikataululla. Linssin irtoamisvaiheessa paine voi nousta äkisti hyvin korkeaksi ja siihen liittyy voimakasta kipua. Valitettavan usein sairaus havaitaan vasta kun linssi irtoaa ja silmänpaine on hyvin korkea. Oireena on tuolloin silmän sameus, silmänvalkuaisen punotus, silmän siristely, valoarkuus ja voimakas kipu.
Linssiluksaatioon liittyy myös lasiaisen rappeuma, jossa hyytelömäinen lasiainen vesittyy ja alkaa liikkua normaalia enemmän. Vesittynyttä lasiaista voi liikkua silmä etukammioon, etenkin jos ripustinsäikeitä on jo katkeillut, ja tämä näkyy lasiaisjuosteena etukammiossa. Lasiaisen rappeuma voi aiheuttaa myös verkkokalvon irtauman, joka on äkillisesti sokeuttava tila.
Periytyminen
Primääri linssiluksaatio on perimän aiheuttama vakava silmäsairaus, josta käytetään lyhennystä PLL. Jos et tiedä koirasi alttiudesta sairastua, kannattaa harkita geenitestin teettämistä. Jos testituloksen perusteella, tai vanhempien tilan perusteella laskettuna, koirasi on PLL sairas tai kantaja, käytä se sairauteen perehtyneellä silmäeläinlääkärillä tutkittavana ja hoidon suunnittelemiseksi.
Geenitestin tulos – Ennuste
| PLL/PLL | Sairas | Koiralla on kaksi kopiota viallisesta geenistä, eli se on homotsygootti PLL mutaation suhteen. Koira tulee sairastumaan linssiluksaatioon mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Koira siirtää viallisen geenin kaikille jälkeläisilleen. |
| PLL/n | Kantaja | Koiralla on yksi kopio terveestä ja yksi sairaasta geenistä eli se on heterotsygootti PLL mutaation suhteen. Koira siirtää jälkeläiselleen joko sairaan tai terveen geenin 50%/50% todennäköisyydellä. |
| n/n | Terve | Koiralla ei ole PLL mutaatiota, eikä se voi siirtää sairautta jälkeläiselleen. |
Linssiluksaation hoito
Lasiaisen rappeumaan ei tunneta hoitoa eikä linssiluksaatio-sairautta osata parantaa. Linssiluksaatiota hoidetaan hallitsemalla silmänpainetta ja poistamalla irtoava linssi kirurgisesti. Useimmissa tapauksissa linssinpoistoleikkaus on paras vaihtoehto. Leikkauksessa linssin sisältö poistetaan ultraäänen avulla hajottamalla. Leikkauksen ennuste on paras sairauden alkuvaiheessa. Silloin silmään useimmiten voidaan myös asettaa sisäisen rakenteen ylläpitävä rengas sekä keinomykiö, jolloin myös taittokyky silmässä säilyy ja näöntarkkuus on parempi.
Kokonaan irronnut linssi poistetaan silmästä selvästi suuremmasta haavasta kuin ultraäänen avulla toteutetussa leikkauksessa. Ennuste näön palautumisesta ja sen säilymisestä on sairauden tässä vaiheessa tehtynä huonompi. Nykyisin hoito pyritään aina aloittamaan jo ennen linssin irtoamista.
Kilpirauhasen vajaatoiminta (CHG)
Lähteet: Kennelliitto ja Evidensia
Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) johtuu siitä, kun kilpirauhashormonia ei tuotu tarpeeksi. Kilpirauhasen vajaatoiminta on koiran yleisin sisäerityssairaus ja myös muut sairaudet voivat aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa esiintyy keskimäärin 0,2 – 0,4 % kaikista koirista, mutta joissakin roduissa esiintyminen on huomattavasti yleisempää. Kilpirauhasen vajaatoiminta on tavallisin 4-11 vuotiailla koirilla ja harvinainen alle 2-vuoden ikäisillä koirilla.
Oireet ja diagnoosi
Kliiniset oireet kehittyvät, kun noin 75 % kilpirauhaskudoksesta on tuhoutunut, joten sairaus on voinut olla olemassa kuukausia tai vuosia ennen oireiden puhkeamista. Tavallisimpia oireita ovat väsymys, painonnousu ja huonontunut turkin laatu.
Diagnoosin varmistaminen voi olla haasteellista, ellei koiralla ole selkeitä sairauteen liittyviä oireita. Kilpirauhasarvot tarkistetaan verinäytteestä, mutta moni muukin sairaus voi laskea kilpirauhasarvoja. Usein täytyy sulkea pois muita sairauksia, jotka voivat aiheuttaa samanlaisia oireita.
Periytyminen
Kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuunisairaus, jolla on geneettistä taustaa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito
Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei voi parantaa, mutta sairaus on hoidettavissa lääkityksellä. Koiralle määrätään synteettistä kilpirauhashormonia, joka nostaa kilpirauhashormonin määrää veressä. Suurin osa koirista vastaa hoitoon hyvin, mutta lääkitys on elinikäinen ja vaatii säännöllisiä kontrolleja eläinlääkärillä.
Muut perinnölliset sairaudet
Syringomyelia / Chiari
Lähde: Kennelliitto
Chiari –tyyppinen epämuodostuma (CM) tarkoittaa aivojen takakuopan suhteellista ahtautta (aivojen takakuopan tilavuus on siis suhteellisesti liian pieni sen sisältämän aivokudoksen määrään nähden), minkä seurauksena pikkuaivot ja usein myös aivorunko tyräytyvät taaksepäin kallon isoon aukkoon (foramen magnumiin) tai sen läpi.
Syringomyelia (SM) tarkoittaa nesteentäyteisten onteloiden muodostumista selkäytimeen aivoselkäydinnesteen epänormaalin liikkumisen seurauksena. Tärkein syringomyelialle altistava tekijä on Chiari –tyyppinen epämuodostuma.
Oireet ja diagnoosi
Ensimmäiset oireet havaitaan yleensä 6kk – 6 vuoden iässä. Koira voi kuitenkin olla minkä ikäinen tahansa oireiden alkaessa. Koirat, joilla on vakavimmat muutokset, alkavat yleensä oireilla alle 2-vuotiaana. Oireilun eteneminen vaihtelee: oireet etenevät toisilla hitaasti tai eivät ollenkaan ja toisilla taas vakava kipu ja neurologiset puutokset kehittyvät nopeasti muutamassa kuukaudessa. Kipu on yleisin oire, mutta oireita voivat olla myös:
– skolioosi
– näköhäiriöt
– silmien valonarkuus
– pään / kaulan raapiminen
– pään hankaaminen maata tai esineitä vasten
– pään painaminen / puskeminen ihmistä tai esineitä vasten
– pään nopea ravistelu (erityisesti kiihtyneenä)
– pakko-oireet, kuten hännän jahtaaminen
– koira ääntelee tai vingahtaa vaihtaessaan asentoa
– voimakas arkuus tai pelkoreaktiot esimerkiksi vieraita ihmisiä kohtaan
– kiihtyessä koiran käytös voi mennä ns. yli (ilmenee esimerkiksi kiljumisena, puremisena ym.) ja koiran voi olla vaikea hallita käytöstään sekä rauhoittua
– etu- ja takajalkojen koordinaatiohäiriö ja heikkous (horjahtelu, huojuminen, raajan pettäminen)
– poissaolo / epileptiset kohtaukset
– kallonpohjan lihasten kireys ja niskan jäykkyys
– muut hermokipuoireet
Diagnoosi voidaan varmistaa vain magneettikuvauksella.
Periytyminen
Syringomyelia on periytyvä sairaus ja diagnoosin saaneita ei saa käyttää jalostuksessa.
Syringomyelian / Chiarin hoito
Hoitona ensisijaisesti tällä hetkellä lääkehoito (yhdistelmähoito, jolla sekä alennetaan aivoselkäydinnesteen tuotantoa että kipulääkitys). Lisäksi kirurginen hoito on mahdollinen. Syringomyelia on kuitenkin etenevä sairaus, joten lääkehoidolla ei aina ole vastetta koiranarvoiseen elämään.
Muut sairaudet
Trakeakollapsi
Lähde: Firstvet
Trakeakollapsissa koiran henkitorven rakenne on heikentynyt tai kaventunut, mikä aiheuttaa hengitysvaikeuksia ja yskää. Trakeakollapsia esiintyy enimmäkseen pienten rotujen vanhemmilla yksilöillä.
Oireet ja diagnoosi
Oireet ilmenevät usein koiran vetäessä hihnassa tai innostuessa. Yskää voi esiintyä muissakin tilanteissa, kuten leikkiessä, rasituksessa tai syömisen ja juomisen yhteydessä. Myös nukkuessa koira saattaa alkaa yskimään, jos asento on huono ja painaa henkitorvea. Yskä voi olla voimakasta, ja joissain tapauksissa pienentynyt tilavuus henkitorvessa voi johtaa vakaviin hengitysvaikeuksiin. Yskä on kuivaa ja muistuttaa hanhen törähdyksiä.
Trakeakollapsin pystyy varmistamaan helpoiten ja nopeiten rtg-kuvista, joista ilmenee henkitorven mahdollinen ahtauma ja trakeakollapsin vakavuus.
Periytyminen
Trakeakollapsin periytymisestä ei ole tutkittua tietoa juurikaan saatavilla. On viitteitä, että koiran heikko rakenne saattaa olla yhteydessä myös trakeakollapsin syntyvyyteen.
Trakeakollapsin hoito
Hoito riippuu trakeakollapsin vakavuudesta. Usein aloitetaan miettimällä, että miten koiran elämää voidaan helpottaa esimerkiksi vaihtamalla kaulapanta valjaisiin, pitämällä koira normaalipainoisena ja välttämällä yskittäviä aineita ympäristössä, kuten savua. Vakavissa tapauksissa koira voi tarvita leikkauksen, jossa henkitorven rustorenkaat korvataan synteettisillä renkailla.
Trakeakollapsi on krooninen sairaus, joka yleensä pahenee iän myötä, mutta ennuste vaihtelee koirasta toiseen. Osa koirista voi hyvin ilman hoitoa, kun taas toiset voivat saada voimakkaita oireita eivätkä aina saa apua saatavilla olevasta hoidosta.